Orientation Kenya style

Ensimmäinen orientaatioviikko takana, ja paljon on ehtinyt tapahtua. Tiistaina kokoonnuttiin ensimmäiselle orientaatiotunnille, ja kaikkien yllätykseksi seuraava puolitoistatuntinen puhuttiin optometriasta. Seuraavana paikallisen katolisen kirkon isä, Father Kizito piti meille valaisevan tunnin Kenian kulttuurista. Kizito puhui virkistävän kiertelemättä ja osasi katsoa asioita meidän valkolaisten kannalta. Kizito kutsui meidät teelle, ja teellehän siitä sitten lähdettiinkin saman tien. Rehtorin stress management –luento sai väistyä kun Kizito ajelutti meitä pitkin kumpuisia katuja autollaan.

Orientaatioluokka 

 

Yleisön hartaasta pyynnöstä johtuen Kizito vei meidät katolisen kirkon orpokotiin ja päiväkotiin tutustumiskäynneille. Orpokodissa odotti väsynyt nunna, ja lapset, joilla ei ollut minkäänlaista virikettä ympärillään. Päiväkodin valtavat ryhmäkoot laittoivat lopun suomen ryhmäkoista valittamiseen. Lapset olivat kyllä innoissaan kun näki neljä (!!) mzungua (valkoihoista).

Tiistaina alkoi myös kiswahili. Me opittiin aakkoset ja aamupalan tilausta.

Keskiviikkona oli retki Sirisiaan, joka on maalaiskylä n. 70 km pohjoiseen Kakamegasta. Me olemme menossa sinne kymmeneksi päiväksi maaliskuun lopussa. Kylä oli erittäin pieni ja vaatimaton. Viimeiste 20 km oli erittäin kuoppaista hiekkatietä, ja matka eteni verkkaisesti. Perille päästiin ja asiat saatiin hoidettua. Menimme siis tutustumaan majoitukseen ja tiedustelemaan mahdollista harjoittelupaikkaa. Majoitus on kyllä kunnossa, mutta harjoittelupaikka on meillä sosionomiopiskelijoilla ”hieman” auki. Mutta kyllä sekin järjestyy.

 Etsi banaani :)

Torstain ohjelmaan kuului swahilin kieltä: tervehdykset ja kasa verbejä. Kielen opetus on ollut vähintäänkin erikoista. Seuraavaksi pienten sekaannusten ja tauon jälkeen kuuntelimme tunnin kun mies lukee suoraan koneelta perustietoa Keniasta. Samaan syssyyn pidettiin tutustuminen Health promotion and sport science –tutkintoon. Taivalla alkoi näkyä myrskyn merkkejä, mutta säätä uhmaten lähdimme kävelemään hieman kauemmas ravintolaan illalliselle. Kuivina pääsimme sinne ja takaisin, mutta tulipahan nähtyä ensimakua huhtikuussa alkavasta sadekaudesta.

Perjantai menikin swahilin merkeissä, ja ylläripylläri iltapäivän tunnit peruttiin. Me lähdettiin Heinin kanssa katsomaan jos orpokodilla tarvittaisiin apua. Kyllähän meille viikkaushommia löytyi, mutta me viikattiin kaikki ihan väärin, ja paikan työntekijä joutui viikkaamaan vaatteet uudelleen. Hups. No, tutustuttiin hieman lapsiin ja vapaaehtoistyöntekijöihin joita olikin yllättävän paljon.

Illalla ”kotimme” Kamedep Guest Housen omistaja tarjosi meille perinteisen länsikenialaisen illallisen. Perinteitä kunnioittaen söimme aterian käsin. Se oli yllättävän helppoa kun paikallinen lisuke Ugali, eli maissijauhoista tehty muovailuvahamainen hiilaripommi, oli apuna. Riisi tuotti hieman vaikeuksia, mutta kaikesta selvittiin kunnialla.

Viikonloppu oli myös täynnä ohjelmaa. Lauantaina menimme koululle 8.30 opiskelemaan swahilia ja luento päättyi 12.30. Lounaan jälkeen lähdimme etsimään markkinoita jotka pidetään aina lauantaisin. Emme löytäneet markkinoita, mutta matkaan tarttui kyllä monenlaista. Lauantai-ilta oli pyhitetty herkuille ja Criminal mindsille. Sunnuntaina menimme Guest Housen yläkerrassa kokoontuvan Victory Chapel –nimisen kirkon Jumalanpalvelukseen. Meidät toivotettiin erittäin lämpimästi tervetulleiksi, ja pääsimmepä me extempore esittämään Jumalan kämmenellä –virren koko kirkkokansan eteen (pastori luulee meitä Filippiläisiks). Kirkon jälkeen menimme metsästämään kenkiä, ja päädyimme kampaajalle joka letitti neljästä kolmen päät iltamyöhään saakka.

 Tämmönen olisi kiva saada Suomeen

Sellainen oli viime viikko meille :)

Kwa herini! (good bye!)

-Anni

Our first orientation week is over, and there is much to tell. The first lesson was on Tuesday, when to our surprise we started with a optometry lecture. Second lesson was with local Catholic Father Kizito, who told us about Kenyan culture. The lecture was interesting and educating. Kizito told us things how they are, and he viewed everything from our point of view. Father Kizito invited us to have some tea, and there we went. We missed the deans lesson on stress management when Kizito was introducing us to the bumpy roads of Kakamega.

Father Kizito also took us to the churches orphanage and nursery school for a visit. In the orphanage we were welcomed by a tired Sister, and children with little to do. The nursery school was also an eye-opening experience, because there were so many children and so few employees.

On Tuesday we started our Swahili lessons. We learned alphabets and how to order breakfast.

On Wednesday we went to Sirisia, a small agricultural village about 70 km north from Kakamega. We are going to do a 10-day practical training in Sirisia. The village was very small and humble. The last 20 km were on badly kept dirt road, and the journey was slow. All in all, we got there safe and everything was arranged for our visit in March. Well, our practical training placement is still open, but accommodation is settled.

Thursdays program included Swahili: greetings and some verbs. The language teaching has been… interesting. Then we listened when a man read straight from the computer the basic information about Kenya. After that was an introduction to the department of Health promotion and sport science. Thursday night we got a glimpse of future when on our way to dinner the rain season decided to give us preview to what’s ahead. 

Friday morning we learned some more Swahili, and the rest of the lectures were cancelled. We decided to go and see if they needed our help at the orphanage we visited earlier that week. We did some folding of the laundry, but even that was too hard for us, because they folded them again after us. Whoopsie. Well, at least we got to know the children a little, and some volunteer workers. 

Friday night our Guest Houses owner offered us some traditional dinner. Because of the traditions, we ate with our hands. It was easy enough with Ugali, which is traditional food made of corn flour. The rice was a bit more triggy, but we made it!

The weekend was also full. Saturday morning we went to study some more Swahili. In the afternoon we did some shopping. Saturday night we watched Criminal minds and enjoyed good food. Sunday morning we went to a church service. The Victory Chapel curch attends in the upstairs of the guest house we are living, and the pastor is the manager of the guest house. We were welcomed by request to sing something in our own language. We sang a Finnish hymn, and they liked it, even though it was quite different performance comparing to their worship.

After church we went to buy some shoes, and ended up in beauty salon where we got our hair done in braids.

That was last week for us.

Kwa herini! (good bye)

-Anni