Vaikka viime tekstissä vannottiinkin että ei vielä varailla
kotiinpaluu lippuja, on tällä kertaa toinen ääni kellossa. Valitettavasti.
Heinin sunnuntai-iltana alkaneen pahoinvoinnin seurauksena matkattiin maanantaina
ambulanssilla tuhatta ja sataa Kisumuun tuttuun Aga Khanin sairaalaan. Matkaan
lähdettiin aamuyhdeksältä, ja monen klinikkavierailun ja odotetun tunnin
jälkeen päästiin viimein puoli kuudelta Kisumuun. Päivä ilman vettä ja ruokaa
vetää terveenkin ihmisen pahaan kuntoon, saati sitten pahoinvoivan ja
kuumeisen. Ambulanssilla tosin meni vain 20 minuuttia matkaan, joka paikallisella
joukkoliikennepakettiautolla eli matatulla, vei kaksi tuntia. Voitte vain
kuvitella minkälaista meno oli. Aika meni siis odotteluun ja turhaan
jahkailuun. Heinin tila ehti siis todella huonoksi. Oikeasti.
Vessaakin tulee ikävä!
Päästiin siis tällä kertaa tutustumaan Aga Khanin
lastenosastoon, kun muualla ei ollut tilaa. Siellä Heini vietti pari unetonta
yötä hyttysten seassa. Annikin vietti yön mm. elokuvia katsellen sairaalan
epämukavilla nahkatuoleilla. Kotiin viemisinä on molemmilla siis malaria. Selkeää
syytä Heinin tilaan ei löytynyt, joten päätös Suomeen lähdöstä varmistui.
Sairaalareissun tuloksena oli täysin sama lääkitys kuin edelliskerralla, vaikka
oireet olivat aivan erit. Nyt siis lähdetään Suomen hellään huomaan
selvittämään mikä oikeasti on vikana.
Lähdöstä Suomeen tuli Annillekin ajankohtainen, kun meille
selvisi, että harjoittelua ei päästä aloittamaan vaalien takia vielä edes
seuraavalla viikolla. Jonka jälkeen täällä olisi vietetty jo viisi
harjoittelutunnitonta viikkoa, kun ainakin jo kolmella niistä pitäisi
harjoittelutunteja olla vähintään 30 h/viikko. Opintojen etenemisen kannalta Suomeen
paluu oli väistämätön.
Harmi että tässä nyt kävi näin. Mutta kaipa tälle joku
tarkoitus on. Kyllä me tänne vielä palataan paremmalla ajalla ja paremmassa
kunnossa. Paljon on opittu täällä vietetyn kuukauden aikana, ja olemme
kiitollisia siitä. Ikävä on jo nyt.
Lähdemme sunnuntaina Nairobiin vaalien ajaksi, jossa
majoituskin järjestyi yksin Herran armosta ja hänen enkeleidensä avustamana, ja
keskiviikkoiltana olemme (toivottavasti) Suomessa.
Nähdään siis teitä Suomen joukkoja pian!
Haikein terveisin
Heini & Anni
Despite the fact that in the last post we promised we wouldn’t be
coming back home yet,
have we now decided to do so after all. After a long and nauseous Sunday night, was Heini once again taken to the
already too familiar Aga Khan hospital in Kisumu on Monday. The day started
with a visit to the MMUST clinic around 9am and after various clinic visits and
hours of waiting we finally arrived in Kisumu at 5.30pm. A day without food and
water is hard for anyone, let alone for someone who’s nauseous and feverish.
Fortunately it took only about 20 minutes to reach Kisumu by the ambulance
while it normally takes almost two hours. So you can only imagine how fast and
furious the driving was. Heini was
in a very bad shape. Seriously.
This time we got to know the children’s ward, because there was no room elsewhere. Heini spend a couple of sleepless nights there enjoying the company of mosquitos. Anni too spend a night watching movies with the mosquitos. We both have malaria to concur when we go back to Finland. The doctor didn’t find a clear enough reason to Heini’s state, so the decision to go back home was made. The medication was the same as last time, even though the symptoms were quite different. So now we are going back to Finland to find out what really is wrong.
Anni’s decision to go back to Finland came relevant when we found out that the practical training would be postponed for yet another week due to the elections. That would have been five weeks without a single hour of practical training. To have some progress in studies Anni has to return to Finland and do the practical training there.
We are sorry that this happened. But there must be a reason for this. We are coming back one day when the time is right and health allows it. We have learned so much during the month we spent here, and we are grateful for that. But we will miss Kenya a lot.
We're going to Nairobi on Sunday where the accommodation was arranged by some Heaven sent angels. Wednesday night we will (hopefully) be in Finland.
So we'll see you soon Finnish troops!
This time we got to know the children’s ward, because there was no room elsewhere. Heini spend a couple of sleepless nights there enjoying the company of mosquitos. Anni too spend a night watching movies with the mosquitos. We both have malaria to concur when we go back to Finland. The doctor didn’t find a clear enough reason to Heini’s state, so the decision to go back home was made. The medication was the same as last time, even though the symptoms were quite different. So now we are going back to Finland to find out what really is wrong.
Anni’s decision to go back to Finland came relevant when we found out that the practical training would be postponed for yet another week due to the elections. That would have been five weeks without a single hour of practical training. To have some progress in studies Anni has to return to Finland and do the practical training there.
We are sorry that this happened. But there must be a reason for this. We are coming back one day when the time is right and health allows it. We have learned so much during the month we spent here, and we are grateful for that. But we will miss Kenya a lot.
We're going to Nairobi on Sunday where the accommodation was arranged by some Heaven sent angels. Wednesday night we will (hopefully) be in Finland.
So we'll see you soon Finnish troops!
Anni & Heini
